Helsingissä ollaan 2 tuntia lähtöön. Matkasta voin kertoa sen verran, että Vehmaan ja Turun täysikuu ja paukkupakkanen vaihtui Helsingin lumipyryyn.
Laukku painoi 19,8 kg kun laitoin sen hihnalle☺aika hyvin käytetty kilot!Laukut menee nyt sitten suoraan Bryssellin ainakin toivottavasti :)
Istun hiljaisessa terminaalissa ja kuuntelen korkojen kopinaa, luulis et ees lentokentällä ois hälinää, mut ei niin ei. Ulos katsoessani on tuossa portilla melko ”kylmän”näköinen kone, toivottavasti se ei ole mun :/ sulattamiseen meinaan saattaa kulua piirun verran yli 2h. Se on kaikenlisäksi ehkä maailman pienin lentohärveli, mut plussanan on et sain kai ikkunapaikan. Voisin yrittää vähän torkkua kun ei bussissa paljoa tullu nukuttua. Olen siis hengissä ja hyvissä voimissa Helsingin lentoasemalla.
Noh enhän mä mitään nukkunu ja kone joka tos kuvas on se oli se aamun kone mutta se ei koskaan lähtenykkään ilmaan☺Eli siis mun lento peruutettiin mut saatiin onneks tilalle tunnin myöhemmin lähtevä lento, jonka kapteeni muuten puhuin suomea vaikka oliki ruotsalainen ☺ Joo no sen koneen oli määrä lähteä vartin yli 9..arvatkaa lähtikö? Sitä suihkutettiin maitokahvilla 45min! Ei siis sulatettiin. Noh sit se viimein alko rullaa kiitoradalle päin ku yht’äkkiä se alko pomppia koko hemmetin kone! Päästii me sit kuitenki Kööpenhaminaan, jossa juostiin terminaalin toisesta päästä toiseen että ehdittiin jatkolennolle. Kummallakaan lennolla ei tarjottu mitään mistä kyllä iso miinus :S
Pääsin ihan hyvin sitten Brysseliin, laukkuja vaan piti hakea aika matkan takaa. Löysin juna-aseman ja lipunkin ostaminen oli helppoa. Sitten vaan junan kyytiin. Aurinko paisto kauniisti ku kiidettiin pitkin maaseutuu. 1,5h siinä sit meni.
Kävelin sitten laukkuineni kuraset ja mukulakiviset kadut tänne hostelille...VIRHE kamalat rakot jaloissa! Sain kuitenkin kuulla et saankin kämpän huomenna käyttöön et jotain positiivista sentään, myöhemmin sit vielä sitä kattomaan.
Nyt on kämppä nähty ja kävelty hullunlailla ympäriinsä. Kävin suihkussa ja poltin kankkuni tulikuumaan patteriin siis kaiken kaikkiaan hyvin on tää päivä menny, ehkä huomenna paremmalla mielellä, mun täytyy myöntää et tää on jotenkin aika rankkaa. Mä en voi sanoa rakastavaani uutta sijaiskotikaupunkiani ainakaan vielä. Mukulakiviä, hulluja kuskeja, outoja katujen nimiä ja pimeitä, hämyisiä ja epäilyttäviä katuja. Kivaa kyllä, että ihmiset tarjoavat apua kun pyörin kartan kanssa kaupungilla. On lauantain ja tää kaupunki on melko hiljanen, koska kaikki belgialaiset lähtee vanhempiensa tyköön viikonlopuksi. Mun kämppäkavereina on tällä hetkellä 2 italialaisnaista varmaan siinä viiskymmentä; puhuvat keskenään ja syövät.
Lunta täällä ei ole ja espanjalainen tyttö jonka huoneen vuokraa oli ihan hämmästyny et miten Suomessa voi olla -15.
Huomenna nään nyt mun ESN buddyn, eli meidän tuutori. Tarvii kysellä siltä vähän noita juna ja muita liikkumisjuttuja. Eli kyllä täällä hengissä ollaan kiitos puhelun kotiin. Eiköhän tää tästä ala suttaantua kun vaan tottuu kaikkeen.
Nyt toi toinen nainen kävi vessassa, OVI AUKI! Nyt äkkiä nukkumaan enne ku karkaa täysin käsistä!
